Vastasyntyneen kanssa on usein eksyksissä.

Siinä se hengittää ja nukkuu, nyt se tuijottaa maailmaa likinäköisillä silmillään ja yrittää ymmärtää jotain tästä hajujen, makujen, värien, muotojen ja äänien sekamelskasta. Nyt se itkee tai kitisee tai parkuu, eikä minulla ole hajuakaan onko sillä nälkä, pissat/kakat vaipassa, epämukava olla, yksinäinen olo tai jotain muuta mysteeristä.

Synnytysosastolla on se hyvä puoli, että siellä on aina joku (hoitaja), jolta voi kysyä mitä tehdä siinä hämmentävässä tilanteessa, kun vauva tekee näin tai ei rauhoitu noin tai miksi vauvalla on tuommoista tai tälläistä. Sitä voi myös kysyä itsestään, miksi jokin ei ole tai on jotenkin erilailla tai toisin kuin ennen.

14. Vain äiti osaa hoitaa vauvaansa oikein ns. äidinvaistolla
Tässä taas törmätään siihen ristiriitaan, että jos se olisi niin vaistomaista äideillä, miksi niitä ohjeita ko. asiaan on sitten niin paljon? Voiko kukaan todella väittää uunituoreelle esikoisensa äidille, että "sinulta puuttuu äidinvaisto, kun olet ihan ulalla vauvan kanssa"?

On naiivia kuvitella, että pelkkä rakkaus ja läheisyys riittävät vauvan kanssa (vaikka ne paljon auttavatkin), jolloin heti osaa kaikki vinkkelit ja niksit vauvanhoidossa, kun nyytti lasketaan ensimmäistä kertaa käsivarsillesi.

Vauvanhoitoon täytyy tulla oppi jostain, tuli se sitten aikaisemmista vauvakokemuksista (sisarukset, hoitolapset, ystävien lapset, omat lapset, yms.), , opastuksesta vierestä (oma puoliso, synnytysosaston tai/ja neuvolan hoitajat, omat tai puolison vanhemmat, sisarukset, ystävät, jne.), mediasta (internet, tv, dvd:t, yms.), opuksista (vauvanhoito-ohjeet, neuvolamateriaalit, yms.), ajatuksista, kertomuksista ja neuvoista (muut perheelliset, ystävät, omat/puolison ajatukset/kokemukset asiasta, yms.) tai yrityksen ja erehdyksen tuomista pikkuisista opetuksista.

Tässä myös tulee se kamala tosiasia julki, että isä pystyy ihan yhtä hyvin hoitamaan vauvaa, ellei paremminkin kuin äiti, jos on vain sen persoonainen ihminen, että jaksaa/haluaa opetella vauvanhoidon. Äideissä ja isissä ei ole muuta eroa kuin maidontuotanto ja jos vauvaa syötetään pullosta, sekin pieni ero katoaa. Tämä voikin olla vaikea myöntää naisena, ettei olekaan "korvaamaton" vauvalleen ja sitä voi helposti sulkea miehen ulos vauvanhoidosta, jottei mies uhkaisi äitimafian asemaa kartuttamalla omaa taitoaan ko. asiassa.

Onhan se antoisampaa valittaa miehen osallistumattomuudesta ja juoksuttaa tätä samalla kaupassa, siivoamassa ja töissä, kuin myöntää se tosiasia, että  yhteinen elämä helpottuisi, jos kummatkin osallistuisivat tasapuolisesti vauvanhoitoon ja muihin talon askareisiin. Tämä tosin vaatii kummaltakin vanhemmalta avointa suhtautumista tilanteeseen ja kangistuneiden asenteiden/ mies-/naismalli-myytin murtamista.

15. Äidin muodot ja keho palautuvat heti synnytyksen jälkeen ennalleen

Tämä on ehkä huonosti muotoilemani myytti, sillä jokainenhan on lukenut rintojen pingotuksista, peräpukamista, välilihan repeämistä, raskausarvista ja suohikohjuista yms., joten keho ei ihan heti palaudu ennalleen synnytyksestä.

Onko siis kukaan kertonut, että verta tulee runsaasti monta viikkoa synnytyksen jälkeen niin, että joudut käyttämään hehtaarisiteitä pitääksesi tulvan aisoissa?

Tai peräpukamista, jotka tulevat kuitenkin synnytyksen yhteydessä tapahtui se alateitse tai sektiolla?

Tai muista oudoista ulokkeita tai muutoksista genitaalin alueella?

Tai ummetuksesta, kun ei kykene ponnistamaan lihasten ollessa liian voimattomia/kipeitä ennen niin yksinkertaiseen toimenpiteeseen?

Toisaalta onko kukaan kertonut sitäkään, ettei se raskausmaha katoa mihinkään vaikka vauva on jo syntynyt?

Samanlainen puolipyöreä maha jöpöttää edelleen edessäsi päästyäsi synnytyksestä, eikä se parista päivästä viikkoihin siitä katoa minnekään. Ainoa ero on, ettei maha ole enää pinkeä ja sitä voi painella sisäänpäin kuin pullataikinaa.

Kuulin ensimmäisen raskauteni jälkeen yhdeltä ihmiseltä, joka kävi kiristyttämässä vatsalihaksiaan, että heidän pitää pitää tukiliivejä leikkauksen jälkeen, että lihakset muistavat uudelleen tehtävänsä.

Muistelen myös televisiossa olleen siitä, kuinka julkisäidit käyttivät samaa kikkaa nopeuttaakseen palautumistaan synnytyksestä. Ottaakin hiukan päähän, että sain tietää tuosta vasta nyt. Seuraavalla kerralla kokeilin tukiliivejä synnytyksen jälkeen ihan vain siksikin, että jos se estää lisävahingot, niin sekin riittää enkä minä siitä mitään menetäkään.

Sektion sitten kaksi kertaa kokeneena (ensimmäisen kerran ilman tukiliiviä synnytyksen jälkeen), yllätyin kuinka tukiliivi helpotti siirtymisiäni makuulta istumaan ja olo oli muutenkin vahvempi. Selkääni ei särkenyt ja maha pieneni nopeasti, niin nopeasti, että jouduin hankkimaan pienemmän tukiliivin toiselle kuukaudelle.

Toisaalta minulla säilyi myös tällä kertaa tunto navan ja leikkuuhaavan välissä, joka viimeeksi katosi puoleksi vuodeksi. Voi toki olla, että kirurgi ei tällä kertaa osunut hermoihin mutta liputtaisin silti tukiliivin puolesta. Suosittelen ehdottomasti!

Täytyy kuitenkin muistuttaa, ettei tukiliivit ole mikään ihmekeino saada litteämpi vatsa. Vatsalihakset ovat kuitenkin venyneet ja paukkuneet niin paljon raskauden viimeisillä viikoilla, etteivät ne tajua tehtäviäänsä ennen kuin niitä taas liikunnalla siitä muistuttaa.

Se siis tarkoittaa jumppaa tai muuta fyysistä rasitetta ko. kohdassa. Mitä vanhempi synnyttäjä, sitä kovemman työn saa tehdä littanan vatsan eteen (toki pois sulkien ne genetiikan ihmeet, joille raskaus ja synnytys ei jätä kehoon mitään jälkiä).

Ehkäpä äitimafia on ollut asialla, kun ikävistä asioista vaietaan tai sitten niitä liioitellaan, tehdään niistä samanlaisia kauhukertomuksia kuin miehet saattavat tehdä omista inttikokemuksistaan.

Sillä totta tämäkin, tuoreiden äitien läheisyydessä muut äidit puhuvat synnytys- ja vauvajuttuja, kun taas  juuri armeijassa olevalle/suorittaneelle miehen läheisyydessä muut armeijan käyneet miehet puhuvat leiri- ja kasarmijuttuja. Mönkään mennään siinä, jos näitä kokemuksia aletaan vertailemaan keskenään ja miettimään kumpi oli rankempaa. Kummatkin läpikäyneenä itse toteaisin, että kummatkin kokemukset ovat niin erilaisia luonteeltaan ja vaativuudeltaan, ettei niitä kykene vertailemaan keskenään.

16. Suihkuun pitää mennä heti synnytyksen jälkeen

Tämän väittäminen myytiksi voi hämmästyttää, sillä useinhan hoitajat oikein tuputtavat suihkuun menemistä  synnytyksen jälkeen ja joistakin se voi tuntua jopa pakolliselta hikisen ja verisen työn jälkeen. Enkä nyt sano, ettei sitä saisi mennä, jos siltä tuntuu... mutta tehdäänpä pieni ajatusleikki, varsinkin sektiopotilaan näkökulmasta.

* Minut on juuri leikattu ja haava on syvä ulottuen kohtuun saakka

* Leikkuualue on juuri desifioitu ja tikattu, joten siinä ei ole mitään likaa, joka voisi tulehduttaa haavan.

* Haava on myös vuotanut paljon verta ja lopettanut sen hetki sitten, joka tarkoittaa, että haavan paraneminen sisältä ulospäin on vasta alkanut. Haluanko minä löysyttää alkavia tukirakenteita vedellä, kun ensimmäiset säikeet punoutuvat suojaamaan kohtuani?

* Haluanko ylipäätään ottaa sitä riskiä, että haavaan menee yhtään vettä ja sitä kautta mitä tahansa muuta ties kuinka syvälle kudoksiini?

Tässä voidaan myös miettiä kuinka kauan pitäisi olla sitten suihkutta? Riittääkö päivä vai kaksi? Vai pitäisikö olla kolme?

En rehellisesti osaa vastata siihen mutta itse menin muistaakseni vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä suihkuun ja eipä haava tulehtunut ja parani hyvin.

Johtuiko se siitä, että en mennyt suihkuun heti kun kehoitettiin vai mistä, mutta myös ohjeitä kannattaa kyseenalaistaa ja ajatella oman maalaisjärjen läpi, onko tämä oikeasti niin kuin itse toimisin.

[edit 2011: myös toisen sektion jälkeen menin vasta kolmantena, kotiutumispäivän aamuna suihkuun. Haava parani hyvin.]

17. Äidinmaidon muodostumisen huomaa pingottuneista rinnoista
Osalti totta. Äidinmaidon nousu saattaa pingoittaa rinnat kivikoviksi, pyöreiksi palloiksi, joihin koskeminen on kivuliasta. Ne voivat olla myös tulikuumat. Toisaalta maidontuloa voi myös ennakoida vahvat tunnevaihtelut, hirvittävät tunneaaltoilut, jolloin voi räyhätä hulluna, suuttua täysin pikkuisesta, itkeä vollottaa ja loukkaantua hirmuisesti, ja nämä kaikki voi iskeä  alle 5 minuutin sisään.

Voin muuten kertoa, että silloin tavallisesti rauhallinen persoona voi olla hätää kärsimässä, jos ei tunnista tilaansa. Eikä se ole myöskään hauskaa, jos hoitaja ohimennen vain naureskelee ja sanoo maidon nousevan. Tähän tunnekaahailuun loppuu siis ternimaidon tuotto ja rasvasta kullankeltainen, läpinäkyvä neste tekee tilaa maidonvalkoiselle ja makealle äidinmaidolle. [edit 2011: toisella kerralla en huomannut maidonnousua ollenkaan, se vaihtui kuin varkain.]

Kun maitotuotanto on käynnistynyt (ja se käynnistyy terveillä poikkeuksetta), sitä oppii nopeasti joko syöttämään vauvaa tai tyhjentämään rinnat rintapumpulla, sillä muuten rinnat taas muuttuvat kivikoviksi, alkavat kuumottaa ja tulee todella epämukava olo. Tämä tuotanto toimii ympärivuorokauden ja pahimmillaan sitä herää kivikoviin rintoihin, jotka hehkuvat kuin patterit. Ne kun on tarkoitettu noin kolmen tunnin (tai useamminkin) välein tyhjennettäväksi vauvan pikkuruiseen mahaan eikä siinä syötössä ole taukoja.

Lopulta tehdään synnytysosastolla grande finale, lääkärintarkastus vauvalle, jotta pääsette kotiin pikku nyytin kanssa. Tässä vaiheessa herkempien kannattaa jättää lukematta ja itse tilanteessa laittaa silmät kiinni.

Lääkäri ei meinaan vain hellästi silittele vauvaa ja totea sen olevan kunnossa. Vauva tutkitaan reippain ottein, heilutellaan raajoja useaan suuntaan, ja kehoakin, kokeillaan  kävelyheijastetta laittamalla vauva seisomaan tuettuna hetkeksi ja karuin näky on, kun lääkäri tutkii kallonluut, että ne ovat irtonaiset, jotta pää voi kasvaa. Hän liikuttelee kallonluita päänahan alla ja niiden liikehdinnän näkee selvästi. Sitten unohtamatta vauvan sukupuolisuutta, poikavauvan kivekset roplataan, että ne ovat varmasti laskeutuneet (sitä tekee sitten jatkossa tyyliin kaikki neuvolan tädit ja lääkärit, jotka eivät ole poikaa nähneet tai ei ole nähneet sitä johonkin aikaan).

[edit 2011: Tyyleissä on eroja. Toista lasta vilkaistiin, katsottiin kävelyheijaste, raajojen liikkuvuus, keltaisuus ja lähetettiin kotiin. Kiveksiä on tutkittu kaksi kertaa, lopputarkastuksissa synnytyssairaalassa ja neuvolassa]

Tästä sitten alkaa se suuri tuntematon, jännitysmatka kotona vauvan kanssa kahdestaan pärjäämiseen.

Mitä kannattaa olla kotona ennen vauvan tuloa sinne (oma listani välttämättömistä tavaroista)

* pari pakettia vaippoja ja kosteusliinoja pyllyn pyyhintää varten, vauvaöljyä pään hilseilyä sekä ihoa varten

* vaipanvaihtoalusta ja -paikka, missä se tehdään (erillinen ja kannellinen roskin on myös hyvä)

* vauvansänky, johon peitto, patja ja liinavaatteet (esim. pinnasänky, kehto, äitiyslaatikko, vaunukoppa, jne.)

* muutamia vauvanvaatteita kokoina 58-70 (mm. joka koossa pari paitaa/bodya, sukkahousut/potkuhousut)

* ulkovaatteet eli säänmukainen haalari, myssy, tossut ja mahdolliset tumput

* vauva-amme tai muu missä vauvan voi pestä mukavasti

* kantoliina ja imetystyyny (liinailu vapauttaa kädet ja tyynyä voi käyttää myös pulloruokinnassa)

* ylimääräistä rahaa, koska aina tulee jotain yllättävää, jota pitää hankkia vauvalle ennen hänen kotiin tuontia

Käsittelen vielä myyttiä, joka tulee jokaiselle vanhemmalle mieleen viimeistään silloin, kun tuomme pikku nyyttimme kotiin ja ensimmäiset kotipäivät kallistuvat yötä kohti. Tämä on myös myytti, jota henkilökohtaisesti vihaan eniten ja uskon, että se aiheuttaa varmasti monessa muussakin vilunväreitä.

Maikkari taas uutisoi seuraavaa vuonna 2008 (http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2008/12/771670):  Suomen syntyvyys suurinta 12 vuoteen: Julkaistu 30.12.2008 15:01 (päivitetty 20:03)  

Suomen syntyvyys on ollut tänä vuonna suurinta yli vuosikymmeneen. Tilastokeskuksen mukaan Suomeen syntyi lähes 60 000 lasta. ... Vuoden aikana Suomessa arvioidaan kuolleen vajaat 49 000 ihmistä. Suomen väkiluku on Tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2008 lopussa 5 325 600.

Käpy ry, vertaistukiyhdistys, kaikille kuoleman kautta lapsensa menettäneille perheille tiedottaa lapsikuolemista seuraavaa (http://www.kapy.fi/index.php?page=tietoa-lapsikuolemista):

Tietoa lapsikuolemista Suomessa lapsikuolleisuus on kansainvälisesti verrattuna maailman alhaisinta luokkaa.

Eniten lapsia kuolee kohtu- ja perinataaliajankohtana.
Vuonna 2007 syntyi kuolleena 202 lasta ja ensimmäisen ikävuoden aikana kuoli 161 lasta. Lasten kuolinsyyt vaihtelevat. Suurin osa syntyneistä lapsista kuolee lyhyen raskauden keston ja pienikokoisuuden vuoksi. Myös aivoverenvuoto, synnynnäiset epämuodostumat ja kromosomipoikkeavuudet ovat yleisimpiä vastasyntyneiden kuolinsyitä. Kätkytkuolemat olivat aikaisemmin suurin yksittäinen lasten kuolinsyy, mutta nykyään ne ovat vähentyneet.

Voimmeko jo siis antaa itsellemme rauhan ja uskoa, ettei kätkytkuolema ole yleisin kuolemaan johtava turma vauvallemme. Kun katsoo tilastoja, niin älyttömän pieni määrä vauvoja kuolee Suomessa vuosittain.

Hiiteen media, äitimafia ja omat pelot, jos tuntuu kätkytkuolema pahalta, ota selvää asiasta virallisissa tahoista ja huomaat, ettei tosiaan ole syytä pelkoon.