Vauva 7-9 kuukauden iässä

Jotkut vauvat tuntuvat viihtyvän kylkimakuuasennossa ja sattuvat sitten erään kerran kuin vahingiossa puoli-istuvaan asentoon. 7-9 kuukautta vanha vauva ryhtyy jo joskus konttausharjoituksiin tosissaan. Myös istumisesta tulee suurta huvia ja istumaharjoitukset tulevat jokapäiväisiksi. Jotkut 8 kuukautta vanhat vauvat konttaavat jo hyvinkin vauhdikkaasti, vaikka osa onkin tässä vaiheessa vasta ryömimisvaihteella. Tasapaino- ja suojareaktiot ilmaantuvat suunnilleen 8-9 kuukauden paikkeilla, ja ne mahdollistavat varsinaisen istumisen. Vauva viihtyy istuma-asennossa ehkä pitkiäkin aikoja taidon kerran opittuaan. Hän tuntuu suorastaan nauttivan saadessaan katsella maailmaa istuma-asennosta käsin.

7 kk
    Etuhampaat ylhäällä tulevat esiin ja alhaalla tulee taas kaksi uutta hammasta.
Oppii istumaan tuetta ja osaa kääntää vartaloaan istuessaan. Ryömii ja nostaa päätään maatessaan selällään.
Jotkut lapset osaavat nousta seisomaan tukea vasten ja pomppia pitäessään kiinni esim. pinnasängyn laidasta.    
 Kurottautuu esineitä kohti ja ottaa esineitä kämmenellään. Lyö ja ravistelee esineitä. Laittaa varpaat suuhun.
Suosii äitiä (huoltajaa) ja on levoton ollessaan erossa tästä (eroahdistus). Taputtaa peilikuvaansa. Reagoi muutoksiin sosiaalisessa ympäristössä.
8 kk
     

Lisää ylähampaita ilmaantuu.
Näkö alkaa olla täysin kehittynyt.
Vauva ryömii innokkaasti ja nousee seisomaan tukea vasten. Osaa syödä itse käsillänsä. Osaa ottaa kaksi esinettä ja pitää yhtä toisessa ja toista toisessa kädessään.
Vauva oppii mihin erilaisia esineitä käytetään. Kupista juodaan, hiuksia harjataan harjalla jne. Tajuaa että on erikokoisia esineitä.    
Vauva osaa tehdä "temppuja". Voi työntää lusikan pois tai muuten näyttää ettei halua ruokaa.
Kommunikoi monitavuisella jokeltelulla.
9 kk
Paino lisääntyy n. 12 g/pvä, 360 g/kk ja pituus 1,2 cm/kk.

Vauva oppii pinsettiotteen, osaa siis ottaa esineitä peukalo-etusormi-otteella.

Etsii esinettä, joka otetaan pois, ymmärtää että esine on olemassa vaikka ei näekään sitä.

Kommunikoi yksitavuisilla "sanoilla". Ymmärtää ei-sanan merkityksen.

Äänen vaihtelua jokeltelussa.
 

Vauva 10-12 kuukauden iässä

Alaselän asento ojentuu vähitellen ja selkäranka kestää pystyasennossa olemista. Noin 10-12 kuukautta vanha vauva nousee polvilleen tukea vasten ja hilaa vähitellen koko kehoaan ylemmäs. Vauvan lihakset ovat tässä vaiheessa jo hyvin vahvistuneet ja seisominen alkaa sujua tukea vasten. Vauva oppii seisoessaan siirtämään painoa jalalta toiselle ja tukia vasten hän ryhtyy näin myös siirtymään pian paikasta toiseen. Voidaankin sanoa, että ne ovat hänen ensimmäisiä askeleitaan. Pian vauva jo irrottaa kätensä seinän vierustasta ja tarpeeksi varmuutta kerättyään vauva astuu askeleen keskilattiaa kohden ja varsinaiset kävelyharjoitukset voivatkin alkaa. Tuettomat ensiaskeleet otetaan noin 1-vuoden iässä tai muutama kuukausi 1-vuotispäivän jälkeen. Ensiaskeleiden ottamisen jälkeen liikkuminen voi olla pitkään hyvin haparoivaa ja sekamuotoista. Välillä konttaaminen saattaa ajaa edelleen kävelyn edelle.

Joskus kävelyharjoitukset tuntuvat aivan kuin jumittuvan paikoilleen. Se on kuitenkin aivan luonnollista ja näiden välivaiheiden aikana vauva itse asiassa vain hioo oppimiaan taitoja ja kypsyttelee valmiuksiaan edetäkseen jälleen harppauksen. Lapsen on hyvä kävellä paljon paljasjaloin, jotta hän saa tuntoaistimuksia jaloille. Ensi askelten alkaessa sujua vauva tarvitsee tietysti tukevat ensimmäiset kenkänsä. Kävelemään lähtenyt pienokainen ei olekaan sitten oikeastaan enää vauva vaan vakaasti liikkeelle lähtenyt lapsi, jolloin uuden taidon myötä koko lapsen elämä tuntuu saavan aivan uudenlaisen ihmeellisen ilmeen.


 

10 kk
Ensimmäiset kulmahampaat ilmestyvät. Osaa itse jo nousta hyvin istumaan. Konttaa. Konttaa rappusia ylös. Kävelee pitäessään kiinni huonekaluista. Kävelee kun pidetään kiinni molemmista käsistä.    
Ymmärtää yksinkertaisia lauseita. Osaa noudattaa yksinkertaisia ohjeita. Liittää "äiti"-sanan ja "isä"-sanan oikeisiin henkilöihin. Osaa ottaa pyydettäessä nimetyn esineen.
Osaa vilkuttaa ja leikkiä piilosta. Kokeilee autonomiaansa. Konttaa pois äitinsä luota ja tsekkaa miten äiti reagoi tähän.
Sanoo ensimmäiset oikeat sanansa. Keskustelevaa jokeltelua.
11 kk
 

Seisoo tuetta ja kävelee kun yhdestä kädestä pidetään kiinni. Juo kupista ilman apua.
   
Leikkii toisten lasten vierellä. Käyttää oppimiaan sanoja mielekkäästi.

 
12 kk
     

Painaa kolme kertaa enemmän kuin syntyessään. On runsaat puolitoista kertaa niin pitkä kuin syntyessään.
Ottaa ensimmäiset askeleensa. Syö itse lusikalla. Siirtää esineen itseltä toiselle pinsettiotteella. Yrittää laittaa kaksi palikkaa päällekkäin. Auttaa puettaessa vaihtamalla asentoa.
Tunnistaa itsensä peilistä. Yrittää keskustella.

myytti: äitiys on yhtä kuin vanhemmuus.
myytti: ero on naisen vika, joka ei ole yrittänyt tarpeeksi kodin, lasten ja miehen puolesta.
myytti: vähään tyytyvää sankariäiti, joka jatkuvasti tyytyy vaatimattomiin oloihin ja uhrautuu kuin talvisodan etulinjassa.

vauvan äiti
myytti: äiti yrittää viestiä, että on täydellinen, yltäminen täydelliseen äitiyteen, jossa jos kaikki toiveet täytetään.
myytti: äiti on väkevä toivossa.
myytti: äitiys on itsekästä lapsiin sitoutumista/aitoa uhrautumista tai sitten se on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä lapsen kustannuksella/nykyaikaista yksilöllistä supernaiseutta, jossa nainen luo itselleen sopivan kokonaisuuden ja kaikilla on hyvä olla.
myytti: Minä olen klassinen kanaemo. En ehkä ihan niin näkyvästi höösäävä, mutta kuitenkin -varsinkin pienten lasten kohdalla - ehdottomasti vastuuni tunteva.

myytti: Varsinkin naisissa herää oivalluksia, missä heidän hyvä ja uhrautuva äitinsä yhä uudelleen yrittää saavuttaa heidät, se viittaa vahvasti toteuttamaan omaa äitiyttään
myytti: Hänen olemuksensa lävitse olemme kohdanneet alkuäidillisyyden ja vähitellen myöskin pystymme erottamaan äidin perustyypin siitä äidistä, joka on synnyttänyt meidät.
myytti: Yksinhuoltajaäideillä on vaara "sairastua vahvuuteen", kun usein heillä on sellainen tilanne että joutuu olemaan sekä äidin että isän roolissa.
myytti: emo ja kokkaa, leipoo, laulaa, paijaa.
myytti: äiti jää lastenkanssa, mies menee menojaan.
myytti: äidin kuuluu pyykätä ja siivota, että koti on varmasti siisti ja puhdas
myytti: myyttinen äiti on hillitty ja rauhallinen
 

 
myytti: Äityishän nähdään usein jonkinlaisena myyttisenä alkuvoimana
myytti: äiti nähdään ylettömän positiivisena, mahtavana, kaiken osaavana ja kaiken antavana hahmona
myytti: äidin tulee aina unohtaa itsensä ja katsoa maailmaa vain lastensa kautta.
myytti: naisten primaarinen rooli on äitiys
myytti: koko maailman pyörivän äidin ohjaamana ja ajattelin nukkejani hoitaessani olevani yhtä voimakas
myytti: martyyri- ja pyhimysäiti = kaikkivoipaiseksi enkä ole tehnyt mitään suuria uhrauksia
myytti: "äiti aurinkoinen"
myytti: Kaiketi tuollainen kaikkivoipainen äitiys sisältyy vain kristilliseen kulttuuriin?
myytti: Äiti (Eva) on vastuussa valinnoista, äidillä (Evalla) on vapaa tahto. yliluonnollisen voimakasta säätäjää holhoamassa läpi elämän


myytti: Äiti voi uhrautua lapsen takia. Elää lapsen onnesta ja pyrkii kaikin tavoin tukemaan.
myytti: Äitiä vastaan ei voi tuntea vihaa. Se on niin hyvä ja täydellinen. Se ei halua kuin lastensa parasta. Itseään ajattelematta.
myytti: Äitiyteen mahtuu koko elämä
myytti: äidiksi, sisäistää hyvän ja rakastavan äidin ja jättää ulkopuolelleen sen virheellisen, joka ei ollutkaan sitä hyvää juuri minulle.
myytti: olisi äitinä paras olla mahdollisimman selvä ja näkyvä, ettei pienen ihmisen tarvitsisi arvailla, miksi se on tänään tommonen, maagisesti omnipotentti: kaikki mikä maailmassa tapahtuu, johtuu vain ja ainoastaan hänestä itsestään.
myytti: Persoonallisen äitimme kokeminen on suurta ja pitkälle kestävää elämämme alkutaipaleella ja sen vaikutus täyttää lapsuutemme pitkälle aikuisuuteen asti
myytti: Tämän naisen olemus, jolle kuulumme enemmän kuin kenellekään muulle naiselle, saattelee meidät halki lyhyen tai pitemmän elonpäivämme

myytti: Jo lapsena tytöt opettelevat leikeissä äidin roolia ja harjoittelevat näin hoivaa ja kasvatusta. Naiselle äitiyden mahdollisuus ja siihen kasvaminen on voimakkaasti elämässä läsnä. Raskauden myötä äitiys saa luonnostaan siirtymäriittinsä ja aikaa kasvaa uuteen rooliin.