Aika kuluu nopeaan, sen oppii vauvan kanssa kotona oleva äiti, joka pian ihmettelee kuinka siitä vastasyntyneestä pikku rääpäleestä onkin jo kasvanut tuollainen painava jässikkä. Toisaalta aika kuluu myös todella hitaasti ja sitä turhaantuu, tylsistyy ja ärtyy pitkiin päiviin, jotka toistuvat samanlaisia viikosta toiseen.

35. Vauvan kanssa kotona on palkallista lomailua

Vauvan kanssa kotona olo on haaste, johon valmistautuminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Sitä saattaa luulla, että nyt äitiysvapaalla pääsen siivoamaan kodin lattiasta kattoon tai pidän sen tiptop-järjestyksessä joka päivä. Ennen kuin huomaakaan, kaikki on jäänyt tekemättä tai ainakin puolitiehen, kun nälkäinen ja sylintarpeinen vauva on vienyt äidin koko ajan. Eikä äiti ole päässyt siitä sohvasta nousemaan koko päivänä vauvan imetysmaratoonin ja nukkumisalustana olon jäljiltä. Eikä siinä vielä kaikki.

Rauhassa ja kiireettä ruokaa laittaminen, tietokoneen näpyttäminen, aamunukkumiset, suihkussa käyminen tai lämpimän aterian syöminen saat huoletta unohtaa. Opit pian yksikätiseksi akrobaatiksi, joka toisella kädellä kannattelee vauvaa ja toisella kädellä tekee noita edellä mainittuja asioita (paitsi suihkua, joka onnistuu lähinnä silloin, kun puoliso tai joku muu on käymässä ja vahtii vauvaa, joka todennäköisesti alkaa itkeä juuri, kun olet pesemässä tukkaasi).

Olet vauvan kanssa kiinni 24/7 ja siihen ei tule muutosta yli puoleen vuoteen. Toki aika tuo helpotusta oman rauhan saamiseen, kuukausi kuukaudelta vauva viihtyy paremmin leikkimatolla, sitterissä, hyppykeinussa, toisten sylissä tai jopa nukkumassa.

Itselläni ensimmäinen vauva-aika oli rankka, koska hartaana aamunukkujana en ollut tottunut nousemaan klo 5 aamulla ylös joka päivä. Muutenkin totuttautuminen vauvan rytmittämään arkeen ja jatkuvaan huolenpitoon tuntui joskus turhankin raskaalta. Toisaalta kaikkeen tottuu ja uusia asioita oppii, kun pitää mielen avoinna. Myös tällä toisella kerralla vauvan vaatima huomio yllätti, vaikka onneksi lapsentahtinen rytmi olikin jo mallillaan esikoisen takia. Tärkeimpinä asioina jaksamiseen olen pitänyt lepoa ja puolison osallistumista lasten hoitoon.

äidin jaksaminen yms. 0-6kk

- kotona ollessa voi pitää huolta ulkonäöstä

- seksielämä kuolee

- äidin hiukset lähtevät synnytyksen jälkeen

- mielialanvaihtelut tasoittuvat

 

36. Vauvan kehitystä on seurattava tarkasti

 

 

Vauvan kehittymistä voidaan tarkastella esimerkiksi biososiaalisesta, psykososiaalisesta, kognitiivisesta, fysiologisesta tai juridisesta näkökulmasta. Vauvan kehitys on myös toinen pääpuheenaihe niiden pissa/kakkavaippojen lisäksi, joista vanhemmat niin mieluusti puhuvat keskenään ja sen avulla he pääsevät vertailemaan vauvojansa.

Anteeksi, nyt inhottaa. Niin monta kertaa sitä on kuullut muiden äitien ylpeilevän ties millä vauvan kehitysvaiheella. Jos erehdyt sanomaan vauvasi osaavan saman, sinua joko katsotaan happamasti tai kiirehditään lisäämään jotain muuta siihen päälle, jota "minun vauvani vielä osaa".

Sick people, sick. Kaikki vauvat kehittyvät omaan tahtiinsa eikä kukaan terve vauva ole jäänyt toukka-asteelle ilman hampaita lattioille kieriskelemään. Tolkkua keskusteluihin, jookos? Se oma vauva ei ole maailman napa vaikka se pikkuisena omien vanhempiensa maailmaa saattaa pyörittääkin.

36. vauvassa on jotain vikaa, jos se ei tee kieri/liiku/istu/ yms. 6kk mennessä

Vauvat ovat erilaisia. Erilaisia muutenkin kuin ulkonäöllisesti ja tempperamentiltaan. Vauvat myös kehittyvät eri tahtiin (ylläri ylläri) ja terve lapsi kyllä käy kehitysvaiheet läpi ajallaan, tai voi hypätä jopa joidenkin yli.

Jotkut vastasyntyneet kannattelevat päätään jo ensimmäisinä päivinä, joillekin vauvoille tämä sama lihaskunto saavutetaan 1-2 kuukauden ikäisenä. Parin kuukauden haitari jo siis tässä asiassa ja se on ihan normaalia. Ja vaikka se pää pysyisi koholla, niin sen käänteleminen onkin jo toinen haaste, siinä menee aikaa.

Samoin kohottautumisessa kyynerpäiden varaan, kyljeltä toiselle ja maha-asennosta selälleen / selältä mahalleen pääseminen. Parhaimmillaan kolme kuukautta on myytti, johon laitetaan hirveästi odotuksia ja petytään, kun odotukset eivät täyty.

Toisaalta oman lapsen kehitysaskeleista saatetaan riemuita niin, että unohdetaan ihmisten erilaisuus ja päivitellään, kuinka jollakin toisella vauva on tyytyväinen kellottelemaan selällään eikä edes yritä esimerkiksi vääntää itseään ympäri. Parhaimmillaan puolivuotiaskin voi olla tälläinen makoilija eikä se ole mitenkään poikkeuksellista.

Kaikki aikuisetkaan ihmiset eivät muutenkaan halua rynnätä päätäpahkaa kohti tuntematonta ja sekin on mielestäni ihan ihmisluontoon kuuluvaa rikkautta. Meidän täytyy muistaa, että vauvatkin ovat ihmisiä jo heti synnytyään, eikä mitään Tabula Rasa, tyhjä taulu, olentoja, jotka vain reagoivat ärsykkeisiin ja virikkeisiin, joita voi liikaakin pienelle alulle tarjota.


36. Vauvan painoa ja pituutta on tarkasteltava koko ajan

Ehkä tämä nykyaika, jossa vauvoja punnitaan ja mittaillaan koko ajan neuvoloissa vääristää myös vanhempien käsitystä terveestä lapsesta. Ollaan niin huolissaan kuinka kevyt/painava pitkä/lyhyt vauva on eikä ajatella seuraavaa vuotta pidemmälle. Pahimmillaan vauvojen kokoja ja painoja vertaillaan keskenään ja syyllisyyttä otetaan siitä, ettei vauva ole saanut tarpeeksi/on saanut liikaa painoa tai ei ole mukamas kasvanut tarpeeksi. Vastasyntyneellähän tipahtaa elopaino muutenkin parin ekan viikon aikana ja sitten se alkaakin hurjaan kasvuun pituuden kanssa. Voidaankin sanoa, että vauva kasvaa noin 1-3 cm ja paino nousee puolesta kilosta ylöspäin kuukaudessa puoli vuotiaaksi asti. Järkytävintä mitä olen ikinä kuullut, on parin kuukauden ikäisen vauvojen "dieetit" koska painavat "liikaa". Mikä missimitta neuvolakäyrä on? Eiköhän vauva polta kaiken sen rasvan kasvuunsa, varsinkin jos rasva on tullut äidimmaidosta ja muusta sallitusta ruokavaliosta, kyseessä ei ole sairaus, yms. Jos normaali, terve vauva ei mahdu käyrille niin ei se haittaa, pahempaa hallaa tekevät tälläiset "minä tiedän miten asian pitäisi olla" henkilöt, jotka turhaan syyllistävät äitejä vauvojensa koosta. 


37. ensimmäisen kuukauden kurimus

Tämä ei ole varsinaisesti myytti mutta halusin tuoda esille ensimmäisen vauvan elinkuukauden omituisuuden. Vauva on tosiaan aika likinäköinen, näkee tarkasti noin 20-30 cm ja voi ollaon suhteellisen ilmeetön. Siis lähinnä siten, että vauva osaa tuolloin ilmoittaa voinnistaan lähinnä parkumalla. Se on sitä heikohkoa, avutonta itkua, joka raastaa eniten vanhempien hermoja, koska aina sille itkulle ei tunnu löytyvän mitään järkevää syytä (läheisyys/maito/vaippa/kuuma/kylmmä/yms.) ja sitä koettaa ja yrittää kaikin keinoin helpottaa pikkuisen oloa. Eikä kyse ole aina edes koliikista, vanhempien kauhusta ja pelosta.

 

 

Olenkin nyt jälkikäteen pohtinut, että voisikohan vauva itkeä ihan vaan siitä kauheudesta, jonka se joutuu aina herätessään kohtaamaan maailman äidin mahan ulkopuolella (valot/äänet/hajut/maut/vaatteet/painovoima/mahanpurut/nälkä/kosketus/yms.)?


Turhauttavinta on tosissaan se voimattomus, jota kokee pienen vauvan hädän edessä. Ja se, ettei alle kuukauden ikäinen osaa hymyillä eikä vastata mitenkään ilmeisiin ja äänenpainoihin. Joskus sitä tuntui, että siitä sylissä pitämisestäkään ei ollut mitään apua ja kun sai pikkuisen taas syötettyä/kuivitettua/nukahtamaan (onneksi näin pienet nukkuvat 16h /vkr tai enemmänkin), niin sitä oli niin henkisesti rikki, että jo siksi sitä itsekin tuli vain nukuttua koko ajan.

Mutta onneksi valoa on tunnelin päässä, ensimmäisen kuukauden jälkeen vauvan silmien taakse tuikahtaa hiukan järjenvaloa ja pikku hiljaa itkuunkin alkaa tulla useampia sävyjä, joilla vauva ilmoittaa mistä kenkä puristaa tällä kertaa. Vauva alkaa hymyillä ja seuraa katseella liikkuvia objekteja sekä reagoi ääniin/ mahdollisesti tuottaa niitä itsekin (siis muutakin kuin itkua/parkua). Vauva myös reagoi äänensävyihin ja ilmeisiin, mutta valitettavasti se tutuin ja eniten käytetty kommunikaatiomuoto on edelleen se itku, kaamea sydäntä raastava ja hermot kiristävä itku, kun sille ei tule loppua kaikista keinoista huolimatta.

Ps. sanovat että vauva itkee kuukauden jälkeen 3 tuntia päivässä, eivät sitten kertoneet, että 10 minuuttia vauvan itkua voi jo tuntua ikuisuudelta, puoli tuntia kidutukselta ja 45 minuuttia jo äärettömän kärsimyksen aloitussoitolta. 3 tuntiin mahtuu 18 kpl 10 minuutin konserttoa, 6 kpl 30 minuutin hidasta kuolemaa ja niin edelleen. Kyllä sitä itkua siis 24 tuntiin saadaan _paljon_ mahtumaan.


38. Kolmannen kuukauden maaginen raja

 

Tämäkään ei ole varsinaisesti myytti, mutta mainitsemisen arvoinen ajankohta, sillä tästä eteenpäin lasta voi laittaa leikkikaaren alle, jos vauvaa kiinnosta läpsytellä heiluvia ja ääneleviä leluja ja parhaimmillaan nyt ne yöheräämiset vähenevät ja vauva alkaa päästä jyvälle vuorokausirytmistä. Toisin sanoen yösyötöt vähenevät pariin, kolmeen tai jopa loppuvat kokonaan ja vauva nukkuu noin 9-10h yöunet + kahdet päikkärit aamupäivällä ja iltapäivällä.

Tämä siunatun rytmin palautuminen auttaa taas jaksamaan paremmin eikä sitä ole enää niin henkisesti poikki kuin aiemmin. Toki jos lapsella on koliikki tai muuten vain itkuherkkyys iltakuuden ja yhdeksän välillä, niin se tulee olemaan vielä jonkun aikaa. Näissä tapauksissa kuitenkin kannattaa vain kestää sillä onneksi itkuisuus ei ole ikuista.


Vauva 4-6 kk iässä
Tasapaino kehittyy kuukausien kuluessa ja 4-5 kuukautisena painon siirtäminen sivusuuntaan alkaa olla ajankohtainen asia. Vauva pyörii ehkä ympyrää lattialla vatsallaan ollessaan. Hän pystyy myös kurottautumaan kauempana olevaa lelua kohden ja poimia lelun käteensä. Vauva saattaa kääntyä selinmakuulta kyljelleen ja takaisin selälleen. Sitten se tapahtuu – vauva kierähtää kertaalleen selällään ollessaan maha-asentoon kokonaan ja aivan kuin oivaltaa, mistä tässä kaikessa on kysymys. 5 kuukauden iässä vauvan lihakset kehittyvät ja vahvistuvat edelleen. Vartalon lihakset saavatkin paljon harjoittelua, kun vauva ryhtyy nousemaan suorien käsien varaan. Vauva osaa kierähtää päättäväisesti selältä vatsalleen ja kyljelleen ja vaikka molemmista suunnista.

 


Istuma-asentoa vauva harjoittelee makuuasennossa oleskellen. Hän makailee selkä suorana lattialla ja nostaa varpaat kattoa kohden. Tasapainoaistin kehittyessä vauva pystyy istumaan tuetusti vaikkapa sylissä. Noin 6 kuukauden ikäinen vauva lähtee jo useinkin liikkeelle. Vauva kohottautuu yhä enemmän pystyasentoon. Käsivarret ja kyynärpäät ovat suorina. Vauva lähtee liikkeelle ryömien ja saattaa myös peruuttaa. Liikkumisinto voimistuu viikko viikolta. Vauvan onkin hyvä olla paljon vapaasti lattialla. Vauvan istuttaminen pitkiä aikoja esimerkiksi baby-sitterissä voi hidastaa vauvan liikunnallisia kykyjä huomattavan paljon. Vauva kaipaa toki sylittelyä ja vanhempien lähellä oloa, mutta vauvan kantaa antaa olla paljon myös vapaasti lattialeikeissä, jotta hän saa kartuttaa taitojaan.

4 kk
Vauva pitää päätään pystyssä, vedettäessä makuulta istumaan pää seuraa hyvin perässä.
Vauva kurottautuu selinmakuulla kohti esineitä, tarttuu niihin ja vie ne suuhun. Seisoo kun hänestä pidetään kiinni. Leikkii käsillään ja jaloillaan.
Vauva näyttää selvästi että hän ei pidä siitä kun joku menee pois. On hiljaa kun muut puhuvat ja ääntelee sen jälkeen.

5 kk
Vauva siirtää esineitä kädestä suuhun ja toiseen käteen. Vauvalle alkaa tulla hampaita.    
Leikki peilikuvallaan. Imitoi puhetta ja osaa ääntelehtiä lauluäänellä. Oppii päristelemään.

6 kk

Etuhampaat alhaalla tulevat esiin.
Vauva osaa juoda kupista ja pitää pulloa käsissään. Oppii siirtelemään esineitä kädestä toiseen. Osaa jo kääntyä mahalta selälle ja päin vastoin. Jotkut vauvat oppivat istumaan, toiset nojaavat eteenpäin ja tukevat itseään käsillään.
Vauva osaa erotella tutut ja vieraat. Imitoi ilmeitä ja jokeltaa

Lapsuusaika on tärkeä vaihe lapsen psykomotoristen perustaitojen oppimisessa. Vauvan kehitys yleensä seuraa psykomotorisen kehityksen yleistä kehitysperiaatetta. Jokainen vaihe on käytävä läpi.


Kääntyminen

Ensimmäisten kuukausien aikana vauva harjoittelee pään ja ylävartalon hallintaa erilaisissa asennoissa. Vartalonhallinta kehittyy nopeasti sitä mukaan kun hän kasvaa ja hänen hermostonsa kypsyy. Kääntymisen ensiaskeleena voidaan pitää kyljelleen kierähtämistä. Lapsi hallitsee kääntymisen selin makuulta mahalleen 6 kuukauteen mennessä. Kääntyminen selin makuulta päinmakuulle vaatii rintakehän lihasten hallintaa. Vauvalle aukeaa aivan uudenlainen mahdollisuus tutkia maailmaa, kun hän lopulta kääntyy kyljen kautta päinmakuulle.

Ryömiminen

Ryömimisliikkeet ovat vauvan ensimmäisiä tarkoituksellisia liikkumiseen tähtääviä liikkeitä. Lapsi oppii ryömimään yleensä 10 kuukauteen mennessä. Ryömiminen vaatii pään, niskan ja kehon lihasten hallintaa. Aluksi ryömiminen saattaa olla peruuttamista. Aikuinen voi auttaa lasta oikeaan suuntaan laittamalla kämmenensä lapsen jalkapohjia vasten ponnistusalustaksi. Lasta voi myös auttaa hahmottamaan ryömimisliike laittamalla lapsen vatsan alle tyyny tai mattorulla ja keikutella lasta siinä. Lapsen mielestä ryömiminen on palkitsevaa, koska sillä tavalla hän pääsee haluamaansa päämäärään. Ryömiminen on tärkeä vaihe vauvalle, koska silloin vauva alkaa hahmottamaan konttaamisen sekä siihen vaadittavat käsien ja jalkojen vuorotahtiset liikkeet. Vuorotahtinen liike on tärkeä aivojen kehityksen kannalta, sillä se mahdollistaa oikean ja vasemman aivopuoliskon välisen yhteyden. Aivopuoliskojen välisen yhteyden merkitys korostuu sitten kun lapsi myöhemmin opettelee lukemaan ja kirjoittamaan.

Konttaaminen

Lapselle konttaaminen on pääasiallinen liikkumismuoto yhdeksän kuukautisena. Konttaaminen on lapsen kehityksen kannalta tärkeä vaihe, sillä myös kontatessa lapsen kädet ja jalat tekevät vuorotahtista liikettä. Lapsi tarvitsee joskus ohjausta, jotta hän oppisi konttaamaan. Lasta ohjataan konttaamaan asettamalla lapsi konttausasentoon ja laittamalla kämmen lapsen jalkapohjien taakse, josta lapsi voi ponnistaa vauhtia. Samalla tulisi varmistaa se, että lapsi ei kaadu nenälleen yrittäessä eteenpäin.

Istuminen

Istumiseen tarvitaan koko kehon hallintaa. Istumaan oppimisen herkkyyskausi on silloin, kun suojaheijasteet sivulle tulevat esille. Suojaheijasteilla sivullepäin tarkoitetaan sitä, että lapsi osaa ottaa kädellään vastaan lähtiessään kallistumaan sivulle päin. Suojaheijasteet kehittyvät harjoituksen myötä ja ne ovat käytössä 6-7 kuukauden iästä eteenpäin. Ennen tätä herkkyyskautta tehdyt istumisharjoitukset lattialla tyynyihin tuettuna eivät nopeuta lapsen tuetta istumisen oppimista. Babysitterit, turvakaukalot ja bumbo-tuolit ovat nykyään monien vanhempien suosiossa. Nämä istumisen apuvälineet eivät pitkään käytettyinä tue lapsen motorista kehitystä ja estävät lasta harjoittelemasta istumista ilman tukea.

Seisomaannousu

Melko pian istumaan oppimisen jälkeen lapsi oppii nousemaan pystyyn. Tavallisesti lapsi nousee ensin polviseisontaan ja sitten rohkaistuttuaan suorille jaloille tukea vasten. Suoran seisoma-asennon löytyminen vaatii kehon hallintaa ja stabiilisuutta. Ensimmäiset tarkoitukselliset aikeet seisomiseen tulevat viiden kuukauden iässä. Lapsen opittua seisomaan tukea vasten hän alkaa harjoitella jalan nostamista vielä korkeammalle. Noin kymmenen kuukauden iässä vauva pystyy seisomaan huonekaluja vasten ja kannattelemaan itseään jonkin aikaa. Tasapainon harjoittaminen johtaa seisoma-asennon löytämisestä ensi askeliin.

Käveleminen

Ensimmäiset askeleensa lapsi ottaa sivuaskeleina samalla käsillään tukea ottaen esimerkiksi sohvasta. Ensimmäiset varsinaiset askeleet ovat horjuvia ja epävarmoja, mutta askeleet voimistuvat nopeasti harjoiteltaessa. Ensimmäisistä askeleista on pitkä matka juoksemiseen. Kävelyä harjoitellessaan lapsi oppi myös sen, että voi lähteä kauemmas vanhemmistaan ja aina palata takaisin. Lapsi oppii kävelemään tuen kanssa noin 9 kuukauden ikäisenä ja ilman tukea käveleminen onnistuu useimmiten 11 kuukauteen mennessä.

 - kiinteiden syöttäminen 4kk eteenpäin

- kiinteä unirytmi

Myytti: lapselle pitää kiinteitä syömään opettaa syömään ensin perunaa yms. vihannessoseita, eikä hedelmäsoseita

myytti: lapsi oppii nukkumaan yöt itsenäisesti, kun hänen annetaan itkeä itsensä uneen
 

MYYTTI:Yli puolivuotias vauva ei yöllä tarvitse ruokaa/palveluita.