Harva raskaaksi tuleminen on todella loppuun ajateltu asia.

Sitä on voitu suunnitella, päättää siitä, pyrkiä siihen tai antaa vain luonnon hoitaa sen tapahtumisen, mutta raskaus aina yllättää, oli se sitten miten toivottua tahansa.

Raskaus itsessään herättää monenlaisia tunteita eri ihmisissä. Joillekin se olisi kauhistus ja toisille sen mainitseminen aiheuttaa surua, koska se ei onnistu kaikista tempuista huolimatta. Joskus kyseessä voi jopa olla sama ihminen eri vuosina ja elämäntilanteissa. Joillekin raskaaksi tulo on niin helppoa, että jättää vain ehkäisyn pois ja kuukauden sisällä taika on tapahtunut. Jotkut suunnittelevat lapsen saannin tiettyyn vuodenaikaan tai jopa kuukauteen (onnistunee suuninpiirtein siten, että laskee raskaaksitulokuukauden mukaan 9 kuukauteen) ja joillekin vuosien lapsettomuuden jälkeen yrityksistä huolimatta viimein saatu lapsi on siunaus jo sellaisenaan.

En usko, että monikaan nainen ottaa rauhallisesti raskaus-epäilyjensä kanssa ja viimeistään silloin, kun on apteekista tai muualta hankkimansa/saadun raskaustestin kanssa lukkiutunut vessaan, mielenrauha säröilee ja sitä jännittää sekä pelkääkin lopputulosta.

"Olenko raskaana vai en? Mitä jos olen? Mitä jos en? Mitä sanon muille tai sanonko yhtään mitään kenellekään? Haluanko oikeasti olla raskaana?" Erilaiset kysymykset sinkoilevat päässä ne pari tuskan täyttämää minuuttia, jotka kestävät siinä, että raskaustesti mystisten kemiallisten reaktioidensa ansiosta osaa vastata näihin kipeästi esitettyihin sisäisiin ajatuksiin tulevaisuudesta, läheisten reaktioista ja orastavasta toivosta/pelosta ja ZADAM, siinä ne sitten ovat, kaksi sinistä viivaa, jotka eivät katoa silmien siristelystä ja pois katsomisesta huolimatta minnekään.

Siinä sinä sitten olet, raskaustesti kädessä ja mietit kuumeisesti mitä nyt pitäisi tehdä. Mennäkö tuulettaen ympäri kotia, maita ja mantuja, soitella läpi läheiset ja tuttavat vaiko olla vaan hissukseen, jättää kertomatta kenellekään ja miettiä mitä nyt eteen. Luultavasti suurin osa tekee jotain tältä väliltä, enkä usko, että on "oikeaa" tapaa reagoida raskauteensa. Mielestäni on meillä naisilla oikeus olla asiasta järkyttynyt, pelästynyt, iloinen tai ahdistunut, kaikki tunneskaalan eri varitaatiot saattavat käydä sekunnin murto-osasta tunteihin sisiskunnan läpi ennen kuin mielenrauha palautuu ja totuus pikkuhiljaa tihkuu tajuntaan, olen raskaana.

Ja parasta on, ettei vielä siinä vaiheessa raskaus tunnu missään, ei näy missään ja ainoa raskauttava todiste koko asiasta on se pirun raskaustesti, joka yhä neutraalisti kertoo koko maailmalle, että tähän pissannut naishenkilö on raskaana, odottaa lasta.