Päätin kirjoittaa imetyksestä, koska sen ympärillä kuitenkin pyörii uunituoreen äidin ajatukset. Se on myös arka aihe, tunteita nostattava ja syyllisyyttä herättävä.

Imetys on omalla kohdalla harvoin sellaista, millaisen käsityksen siitä saa mediasta, muiden äitien puheista tai jopa omista aikaisemmista kokemuksista. Kun puhutaan terveistä vauvoista, joilla ei ole mitään fysiologista syytä olla imetättä rintaa, niin silti jotkut tarttuvat rintaan kiinni kuin siat limppuun ja toiset taas itkevät kauhusta rinnan nähdessään.

Se on ihan normaalia eikä se liity synnytystapaan tai siihen, kuinka hyvä äiti olet. Se on ihan vauvasta kiinni miten rinnalta syöminen sitä kiinnostaa. Toki voidaan tehdä paljon vastahakoisen vauvan imemishalujen herättelyyn mutta joskus rinnanpumppaus ja äidinmaidon antaminen pullosta on ainoa vaihtoehto sekä vauvalle että äidille.

19. Vastasyntynyt imee rintaa automaattisesti ja ahnaasti, johon vaikuttaa myös se, onko lapsi syntynyt sektiolla vaiko alateitse.
Tämä myytti jakaa tunteita ja mielipiteitä voimakkaasti, sillä usein kuulee puhuttavan, että sektio häiritsee vauvan luontaisia imurefleksejä. Toisaalta vauva voi olla tai olla olematta nälkäinen heti synnyttyään, sillä ensiksihän se on juuri syönyt napanuoran kautta tai toiseksi sekin voi olla yhtä uupunut syntymisestään, kuin äiti synnyttämisestä, kärsien ponnistuksen tuomasta mahan murinasta. Tätä vain harvemmin tunnutaan ajattelevan muulla kuin yhdellä tavalla.

Itselläni esikoinen alusta asti kieltäytyi rinnasta, ja voi sitä syyllisyyden, pelon ja hämmennyksen määrää, kun imetys ei ottanutkaan luonnistuakseen. Uskoin jo ihan tosissani, että vauvassani oli jotain vikaa, kun se ei suostunut rintaa imemään. Monet hoitajat katsoivat vauvan suuhun olisiko kielijänne tiukka tai halkiota suussa, mutta mitään fyysistä vikaa vauvasta ei löytynyt. Ajattelin myös, että vika olisi imetystavassani tai sektiossa, kunnes näin toisen sektiossa olleen äidin, jonka vauva ei ollut sektiosta tai parin tunnin erosta moksiskaan vaan imi niin ahnaasti äitinsä rintaa, että tätä sattui ja rinnat olivat arat.

Tein myös nopean gallupin ystävä- ja tuttavapiirissäni ja yllätykseni oli melkoinen, kun kuulin kuinka moni oli vauvana kieltäytynyt rintaruokinnasta. Miksi tästä ei puhuttu raskausaikana mitään? Kauhea syyllistys ja huonon äidin leima vain siksi, että vauva ei omasta halustaan halua rintaa imeä. Ja tietenkään jotkut niistä äideistä, joiden omat vauvat ovat pienestä pitäen tarttuneet rintaan kiinni kuin sika limppuun, eivät ymmärrä rintaimetyksen olevan joskus mahdotonta muunkin, kuin äidin haluttomuuden tai väärän imetystekniikan vuoksi.

[edit 2011: Tästä syystä toisen lapseni imemishalut olivat yllätys, koska olin varautunut toiseen totaalikieltäytyjään. Toinenkin lapseni syntyi sektiolla mutta eipä se tämän rintalta syöntiä ole haitannut. Olen siis kokemassa kummatkin tavat mutta neuvoja en imetysvaikeuksiin kykene antamaan. Tämä toinen kun taas on aikaisemmin kritisoimani vauvatyypin tapainen "helppo" imetettävä.]

20. Imetys on luonnollisti sujuvaa ja äidille vaistomaista toimintaa
Yleensä imetyksestä tulee mielikuva äidistä, joka luontevasti nostaa nälkäisen vauvan rinnalleen ja vauva juo itsensä kylläiseksi äitinsä maidosta. Tätä mielikuvaa tukevat ne sadat tuhannet valokuvat hymyilevästä, alastomasta äidistä vauva silmät kiinni rintaa imemässä.

Jos näin olisi todellisuudessa, minkä ihmeen takia melkein jokaisessa vauvaopuksessa, netissä, neuvolassa ja synnytyslaitoksella on ohjeita imetyksestä? Jos vain lukeekin vauvasivuja netissä tai kuuntelee tuoreita äitejä, kuulee usein kysyttävän vauvan imuotteesta, rintojen koosta, maidon riittävyydestä, nännien pituudesta ja oikeasta vauvan pitelytavasta imetyksen aikana. Jos imettäminen olisi vaistoista tulevaa toimintaa, ei sitä tarvitsisi opetella miten vauvaa imetetään, vaan se tulisi suoraan selkärangasta.

Tämän myytin äitimafia haluaakin pitää voimissaan, sillä sitä voi kokea olevansa parempi imetyksen onnistuessa kuin se toinen äiti, joka joutuu pulloruokkimaan pikkuistaan (oli sitten tuttipullossa äidinmaitoa tai sitten äidinmaitokorviketta).

Samalla ei myöskään ajatella, että joillekin imetys on vain vastenmielistä, kivuliasta tai muuten epämukavaa, jolloin pulloruokinta on parempi vaihtoehto kuin pakolla pakottaa itsensä imettämään vauvaansa. Pääasiahan on, että vauva saa tarvitsemansa eli maitoa, oli se sitten rinnasta tai pullosta, kunhan myös äidillä on mukava olo vauvaa syöttäessä.

[edit 2011: vaikka imetys menisi kuinka hyvin, on paljon sellaista missä tarvitsee apua. Se ei riitä, että lapsi nappaa nännistä kiinni ja imee halukkaasti. Kyllä niitä neuvoja kaipaa silti. Tuntuukin enemmän siltä että imeminen on vaivoille vaistomaista mutta imetys sujuu vasta, kun siihen opitaan.]

 

Tänne alle olen koonnut muutaman vinkin, jotka itselleni ovat olleet hyödyllisiä:

 

1. Alussa vauvan synnyttyä nännit voivat kipeytyä rintaruokinnasta. Nännien herkkä iho hiertyy jatkuvasta imemisestä ja kosteydesta ei ole tavatonta, että niihin syntyy rupea ja imettäminen sattuu kuin veitsellä leikattaisiin.

 

1.1. Synnytyslaitokselta annetaan salvaa nänneihin, joka on vauvalle myrkytöntä ja joka suojaa nännejä jonkun verran. Kyseessä on lanoliinista tehty tuote. Apteekista sitä saa nimellä Lansinoh. Se on kallista mutta riittoisaa. Myös jokaisen imetyskerran jälkeen voi kokeilla nännien suojaamista rintamaidolla

2. salvan kanssa voi myös käyttää rintakumia. Se ei poista täysin kipua mutta helpottaa niitä ja rinta saa levätä. Rintakumia voi käyttää vaikka öisin tai joka toisessa imetyksessä, jos pelkää että vauva ei sitten enää huoni rintaa au naturell.

3. Syynä rintojen imetyskipuihin voi myös löytyä huonosta imemistavasta. Oikeasta imemistavasta ja imetysasennoista enemmän tietoa löytynee www.imetystukilista.net ja foorumilta http://maitolaituri.imetys.fi

Toisaalta nämä kaksi neuvoa voi myös auttaa, jotta tunnistaisi onko imetyskipuilu normaalia eikä esimerkiksi huono imemistapa.

 

 

3.1. Pahin kipu tuntuu, kun vauva aloittaa imemisen rinnassa ja kipu laantuu imettäessä.
3.2. Imettämiskivut pitäisi loppua kahden viikon jälkeen imettämisen aloittamisesta.

4. Hanki imetystyyny jo ennen vauvan syntymää!
Ei tarvitse kotona kumarrella selkä vääränä vauvan asentojen kanssa (varsinkin jos vauva nukahtaa syliin) ja saat tukea käsille, etteivät ne puudu tai kramppaa.
Liikenteessä, vierailuilla yms. imetystyyny ei ole välttämätön mutta kotona on mukavaa ottaa rennosti imetyksen suhteen.

5. Liivinsuojat kannattaa olla pestävät ja niitä voi olla useita, koska niitä voi joutua vaihtamaan useamman päivässä, kun rinnoista valuu maitoa mm. vauvan imiessä, itkiessä tai ihan muuten vaan. Jotkut suosivat myös maidonkerääjiä, joiden sanovat sopivan kivuliaisiin nänneihin paremmin. Myös yläosattomissa olo voi tehdä nänneille hyvää (mikään ei hankaa).

 

21. Imetys pilaa rinnat

Ja mistä kohdin? Rinnat muuttuvat jo raskausaikana isommiksi ja painavammiksi eikä se mitään auta vaikka ei imettäisikään, sillä rinnat muuttuvat taas synnytyksen jälkeen ja sitten vielä sen jälkeen, kun maidontuotto loppuu.

Jos pitää äityisliivejä, niin mihinkä ne rinnat riipahtaisi? Jotkut kertoilevat, kuinka rinnat ovat riipahtaneet imetyksen jälkeen, mutta kyse on silloin ihan samasta kuin lihomis-laihtumis-rumpasta kuin ennen raskauttakin (ja jälkeen).

Ensin rinnat ovat täynnä rasvaa ja pullottavat, sitten rasva palaa pois kun sitä ei tarvita, mutta rintojen iho eivät välttämättä palaudu entisiin mittoihinsa. Jos ei ole rasvaa mikä täyttäisi venähtäneet rinnat tai rinnat ovat olleet liian painavat, eikä niitä ole tuettu kunnolla, jokainen tietää miten siinä käy.

Ei tarvitse kuin kerran laihduttaa kymmenen, kaksikymmentä kiloa ja sen jälkeen sitä löysää ihoa löytyy muille jaettavaksi asti, joten miksi siis raskaana olo ja synnytys olisivat poikkeus naisen kehossa?